Lämpö

”Juurihoidossa” lapsuudenkodissa pari yötä.

Isi lämmitti paljun, äiti teki ihanat ruoat - taivaallisen hyviä lohi-perunanyyttejä grillissä. 

Takapihalla taas uskomaton helle ja kohiseva Tornionjoki. 

Suloiset vanhemmat, keiden hoivassa ja seurassa viihtyä.

Rakkaan serkkutytön kanssa saunaa, yöpalaa ja loputonta juttelua aamuyöhön saakka. 

Surullisiakin uutisia - isän täti oli kuollut edellisellä viikolla aika yllättäen. 

Pitkä, hyvä elämä takana. Isän veljen kuolemasta tuli eilen tasan viisi vuotta. 

Niin sympaattinen ja lämmin Juha monissa muisteluissa. 

Täti miehensä kanssa ajoi kylään sunnuntai-illaksi. 

Kesäruokaa ja kakkukahvit. 

Kaikista ihanin muisto viikonlopusta, 

kun isi halasi ja kertoi rakastavansa minua. 

Sen tunnen aina. 

Vuoden 2020 kesäkuu

Tämän kaikkien aikojen kummallisimman kevään jälkeen olemme erikoisen lämpimässä ja ihanassa kesäkuussa. Juhannuksena saimme vieraaksi siskon kumppaninsa kanssa meille kylään.
Monena vuonna suunniteltu lomailu näyttää tänä vuonna toteutuvan. Mökki Etelä-Karjalassa odottaa meitä elokuussa ja vietämme siellä viikon.

Lapset lähtevät ensi viikolla isän luo joiksikin viikoiksi.
Se on tullut jo uniin.
Aina tulee monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Lapset odottavat ja jännittävät jo menoa.

Laitoin yrttejä ulos. Tilli, basilika, korianteri, rosmariini, minttu.
Persilja näyttää luovuttaneen, mutta pientä vihreää puskee sinnikkäästi.
Lehtikaali uutena kokeiluna - ensi vuonna sitä enemmän!
Amppelimansikasta maistoimme kolme kypsää tänään. Makeaa ja täydellistä.

Hautalahdessa siivosimme porukalla myyrien jäljet. Nautimme sen jälkeen illasta.
Yöllä emme saaneet nukuttua. Sääskiä oli kymmenittäin unikavereina.
Yritämme uudestaan järeimmin asein.

Kevät pakotti oppimaan uutta työssä. Pidimme liikkeitä auki maaliskuun loppuun.
Verkkokaupan rakennus ja muut selviytymistoimet tulivat mukaan.
Näyttää siltä, että selviydymme. Sitä toivomme todella.

Huomenna anoppi ja aviomies tulevat pariksi yöksi.
Olisipa lämmintä ulkona, viileää sisällä.
Uintia, saunaa, kesäruokaa ja yhdessäoloa.
Keskiyön aurinkoa.

Aviossa

Uusi, tuttu elämä.
Me halusimme mennä naimisiin ja niin teimme.

Sain kumppanikseni hänet,
jonka kanssa arki on oikeastaan aika helppoa ja sujuvaa.
Hän on arkeni kruunaamaton kuningas,
ja myrskyjeni vakaa kallio.

Minulla oli kokonaisen perhe-elämän
lisäksi isoja suruja mukanani.
Siihen hän tuli omine lasteineen.

Ja niin me saimme tehtyä tämän oman
toimivan, eteenpäinkatsovan uusperhekuvion.

En voisi enempää kiittää.

Saimme liikuttua useista puheista ja lauluista
hääjuhlassa. Yksi niistä oli äidin puhe ja valitsemansa
kappale Paula Vesalan laulamana,  joka olikin niin osuva.

Miten se olikin niin totta?

Miten ja miksi tuntuikaan,
kuin ystävä vanha oisit,
ikkunaan tuntemattomaan,
miksi sä katsoitkaan.
Miten ja miksi vain minut löysit,
merestä ihmisten,
Miten sä sait mut syttymään,
roihuksi tunteiden.

Kun kanssas lähden tiedät sen,
taakseni kääntyisi en koskaan.
Pois surut pyyhin menneisyyden
kun huominen sinä oot.

Miten ja miksi
lausuitkaan
sanoja joita mä ootin
Miksi sun äänes kuulemaan
korvani sattuikaan
Miten ja miksi
tään oven löysit
talossa vieraiden,
kaduilta vieraan kaupungin
luokseni saapuen.

Kun kanssas lähden
tiedät sen
taakseni kääntyisi en koskaan.
Pois surut pyyhin menneisyyden
kun huominen sinä oot.

2019

Kaamos on väistynyt.

Ulkona paistaa aurinko. On pakkasjakso, niin kuin tammikuussa usein on. 

Kaunista ja kylmää. 

Elo tuntuu kevyemmältä ja valoisammalta vuoden takaiseen verrattuna. 

Vuosi aloitettiin Kolumbiassa. 

Monihenkinen seurueemme tuli hyvin toimeen reilun viikon reissun ajan. 

Seitsemän tunnin aikaero tuntui painavana takaisin kotiin tullessa. 

Nyt se tuntuu jo kaukaiselta - nopea paluu arkeen käänsi rytmin tehokkaasti. 

Tälle vuodelle on monia mukavia suunnitelmia. 

Pari matkaa varattuna, pari juhlaa suunniteltuna. 

Perjantain onni

Arki kulkee. Perjantai tulee aina nopeammin.
Molemmat lapset koulussa - pienempi ensimmäisellä luokalla,
isompi jo nelosluokkalainen.
Kavereita, harrastuksia, kotona ilmoitettuja uusia menoja.
Tietyt omat merkkivaatteet ja -kengät katoavat pian lopullisesti lasten vaatekaappiin,
nyt vielä lainailua.

Itse hakeuduin vastaanotolle koko viime kevään
vaivanneen sormeni takia.
Elämänjanoni lisäksi perin suvultani muutakin.
Lääkitys alkavaan psoriartriittiin aloitettu.

Työviikon jälkeen sain kotona huoahtaa.
Kumppani teki ruokaa, mitä olin toivonut.
Viime viikonloppuna tein hänen toivomaansa ruokaa.
Pöydällä viinirypäleitä, tuoremehua, poliklinikkamaksu ja lihafondia.
Sytytän samaan pöytään kynttilät.
Tämä on juhla.

Ensi kesänä meidät vihitään.

Huono keli

Joulunalusajan stressi ja levottomuus. Lapset ajautuvat jatkuviin riitoihin -lähes koko ajan.
Oma uupumus näkyy. En ole parhaimmillani. Ilo ja nauru jäävät.
Huutoa ja hermojenmenetystä. Sanon lapsillekin, etten jaksa.
Jostain saan vähän voimia jaksaa kuitenkin.
Välillä valopilkkuja. Halataan ja luvataan yrittää enemmän.
Sovitaan aina. Ja aloitetaan riita taas uudestaan.

Huomasimme yhtäkkiä, että olemme olleet miehen kanssa kolme vuotta yhdessä.
Nostimme maljat. Lapset halusivat myös, sanoivat että se on heidänkin, meidän kaikkien,
yhteinen juhla. Pitivät puheet. Pienempi sanoi, että on niin kivaa. Isompi sanoi,
että on hyvä puoli-isä.

Olen saanut olla alakuloinen hyvässä seurassa. Saanut sanoa, että tuntuu kiittämättömältä
voida huonosti, kun kaikki on hyvin.
Ja saanut silti olla. Iloton ja väsynyt.
Onneksi hetkittäin nauruunpurskahtelijakin.
Onnellinen pohjimmiltani kaiken aikaa.

Kiitollinen ihminen.


Isompi lapsista on ollut erityisen vaikea.
Ja sitten yhtäkkiä puhkeaa lauluun.

Hei veli,
nyt on ollut vähän huono keli.
Maailma ajaa joskus yli,
mut meil on aina suuri syli.

*Jvg feat. Vesala - Hombre

Valo

Lapsi täytti lokakuun puolella yhdeksän vuotta.

Yhdeksään vuoteen on sisältynyt monta asiaa, tunnetta,
vaihetta ja ihmistäkin.
Se onnentunne, minkä koin vähän lapsen syntymän jälkeen,
löytyy yhä sisältä helposti.
Totaalinen rakastuminen vastasyntyneeseen kantaa.

Suhde esikoiseen on ollut monisävyinen.
Vastassa näkyy samanlaiset kasvot.
Minunkaltaiseni ihminen.
Taisteluhan siitä välillä syntyy, mutta miten rakas taistelupari.

Tulee välillä viereen. Syliin ei juurikaan.
Halaa iltaisin hyvän yön merkiksi.

Huomenna juhlitaan vähän viiveellä, mutta ei yhtään vähempää.